Kenen sukat, kenen lautanen?
Retkilapuissa lukee usein muistutus varusteiden nimeämisestä, eikä syyttä. Monesti isommat ja arvokkaammat esineet, kuten puukot tai makuupussit nimetään, mutta pienemmät ja arkipäiväisemmät esineet unohtuu nimikoida. Toiset ovat myös kunnostautuneet asiassa toisia paremmin.
Tavaroiden nimeämiselle on olemassa erittäin hyvä syy.
Teltassa näyttää nimittäin tältä.
Tunnistaisitko sinä täältä lapsesi tavarat? Entä tunnistaako lapsesi täältä omat tavaransa? Arvaa, tunnistetaanko me johtajat täältä lapsesi tavarat?
Samanlainen tavararöykkiö ja sekamelska vallitsee useimmiten myös esimerkiksi saunan pukuhuoneessa tai talvisin retkipaikkojen eteisessä.
Mitä selkeämmin saatte nimettyä kaikki varusteet, sitä parempi todennäköisyys on, että ne päätyvät retken jälkeen oikeaan kotiin. Erityisen tärkeää nimeäminen on sudenpentujen ja seikkailijoiden kohdalla, mutta kyllä vanhemmatkin partiolaiset osaavat levitellä tavaransa sinne tänne. Myös esimerkiksi ruokailuvälineissä ja puukoissa on suurimmalla osalla lapsista käytössään sama tuote osittain tarjonnasta johtuen. Silloin nimikoinnilla on entistä suurempi merkitys.
Muutamia vinkkejä tavaroiden nimeämiseen:
- Puukkoon voi käydä kultasepällä kaiverruttamassa nimen terään.
- Nahkaan ja muoviin eli esimerkiksi puukon tuppeen ja ruokailuvälineisiin saa pysyvät merkkaukset kolvaamalla.
- Netistä saa tilattua silitettäviä nimilappuja vaatteisiin. Vaihtoehtoisesti yksi tapa on ostaa askarteluliikkeestä kuvansiirtopaperia, jolla voit siirtää silittämällä paperille tulostamasi tekstin esimerkiksi kanttinauhaan, jonka voi sitten ommella vaatteeseen.
- Yksinkertaiset muoviset avaimenperät pieniin nippusiteisiin yhdistettynä takaavat tukevat ja pitkäikäiset nimilaput esimerkiksi rinkkaan, makuupussiin, kameraan…
- Vedenpitäviä tusseja löytyy erityisesti askarteluliikkeistä myös vaaleissa väreissä, jolloin saat näkyvät merkkaukset myös tummalle pohjalle.
- Ruokailuvälineet kannattaa pakata kankaiseen pussiin, johon on selkeästi kirjoitettu päälle lapsen nimi.
Normaalisti lippukunnan retkillä nimikointiin riittää lapsen nimi tai jopa nimikirjaimet. Isommilla retkillä ja leireillä, kuten piirileireillä, on lapsen nimen lisäksi hyvä lisätä lippukunta tai sen lyhenne eli meillä KoVa. Vielä suuremmissa tapahtumissa, kuten tulevalla Roihulla, nimikointiin olisi hyvä saada mukaan myös leirilippukunnan numero tai ainakin alaleiri. Täydellinen rimpsu Roihulla olisi esimerkiksi Minna Mallikas, KoVa / E-KP, Polte 613 Imazeno.
PS. Ethän unohda nimeä myöskään partiohuivista. Niitä löytyy aamuisin teltan pohjalta aika monta saman näköistä!