Korven Vaeltajien kolme reipasta tarpojaa suuntasi Repoveden kansallispuistoon kahden johtajan kanssa vaeltamaan syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Meno matkalla ehdittiin hyvin suunnitella reittiä, johon vaikutti hieman ensimmäiseksi yöksi luvattu kova tuuli. Tuulesta ja maaston epätasaisuuden vuoksi ensimmäiseksi yöksi jäätiinkin Lapinsalmen riippusillan varjoon grillikatokseen nukkumaan.

Illan ohjelmassa oli kokkauskilpailu. Tarpojat valmistivat joukkueena illallisen kokonaisesta lohesta, kasviksista ja pienistä lisukkeista. (Johtajat valmistivat omansa jäljelle jääneistä tarvikkeista.) Tarpojat tarttuivat haasteeseen kunnioitettavilla suunnitelmilla. Lohi fileoitiin ja perunoista yritettiin valmitaa sipsejä. Lohi valmistui loistavasti nuotiolla, mutta sipsit lähinnä paloivat ja tarttuivat kattilaan. Tästä ei kuitenkaan lannistuttu, vaan lisukkeeksi valmistettiin kasvisnyytti ja kattila jynssättiin ripeästi puhtaaksi. Lopputulos oli miltei täysien pisteiden arvoinen. Pisteitä karsi hieman hiiltynyt maku vihanneksissa. Tarpojat voivat kuitenkin olla ylpeitä suorituksestaan. Jälkiruuaksi saatiin vaahtokarkkeja.

Lauantaina kavuttiin ensimmäisenä Katajavuorelle. Alusta asti oli selvää, että tarpojat menivät edellä ja johtajat tulivat puuskuttaen perästä. Maisemia ehdittiin kuitenkin kaikki ihastella. Päivän aikana ehdittiin käydä vielä mm. Mustalamminvuoren näkötornilla sekä Olhavanvuorella, jonka varjossa tehtiin lounaaksi perinteisempää vaellusruokaa, nuudeleita soijalla.

Toiselle leiripaikalle saavuttiin melko aikaisin, mutta tälläkään kertaa ei ilta mennyt vain istuskellessa. Tarpojat saivat tehtäväkseen valmistaa voiveitsen tai paistinlastan. Lisäpisteitä sai kerätä myös halon hakkuusta sekä kiehisten vuolemisesta. Illan mittaa valmistuikin kaksi hienoa veistä sekä yksi upea paistinlasta. Myös suuri kasa halkoja saatiin aikaiseksi.

Vallukselle lähtijöille oli annettu ennakkotehtäväksi kuivattaa jauhelihaa. Tästä valmistettiin illalliseksi jauhelijakastiketta ja spagettia, joka oli oikein hyvää (myös johtajien soijaversio, kun ennakkotehtävä oli unohtunut…) Iltaa olisi ollut mukava istua pidempäänkin nuotion loimussa, mutta kova tuuli häiritsi edelleen, ainakin johtajia, joten oli mukava painua rankan päivän päätteeksi laavuihin nukkumaan.

Viimeisen päivän tehtävänä tarpojilla oli tarjota kyyti Ketunlossilla muille vaeltajille ja hienosti tarpojat jaksoivatkin hinata iloisesti yllättyneen pariskunnan salmen yli. Paluumatkalla tarpojat saivat lunastaa keräämänsä pisteet huoltoasemalta. Terveellisinä nuorina kaikki ostivat vain kivennäisvettä.

Vaellus sujui siis hienosti ilman suurempia kommelluksia. Kaikki tarpojat olivat pakanneet rinkkansa järkevästi ja hoitaneet ennakkotehtävät hyvin. Hauskaa oli ja ensi vuoden vaellustakin ehdittiin suunnitella. Toivottavasti silloin saadaan vielä enemmän innostuneita mukaan.